Tiina Lymin ohjaama ja Melli Maikkulan käsikirjoittama draamakomedia on valmis. Elokuvan ensi-iltaa vietettiin 2. joulukuuta ja elokuva on nyt valmis maailmanvalloitukseen. Sen kunniaksi muutamia tunnelmia kesäisistä kuvauksista.
2.joulukuuta sai ensi-iltansa lyhytelokuva Naisen nimi. Novellielokuva Puuttumisen ensi-iltaan siirrettiin puolestaan vuodenvaihteen yli.
Toivotamme kaikille kollegoille ja yhteistyökumppaneillemme rauhallista joulua tämän Puuttumisesta otetun still-kuvan myötä.
Kesällä kuvatut elokuvat Naisen nimi ja Puuttuminen ovat edenneet jälkitöihin asti. Elokuvien ensi-illat järjestetään loppusyksyn aikana. Molemmat elokuvat nähdään aikanaan myös YLE tv 1:llä, joka on toiminut rahoittajana kummassakin elokuvassa yhdessä Suomen Elokuvasäätiön kanssa.
TACK Filmsin tuottamat aiemmat lyhytelokuvat Fasisti ja 99 ongelmaa eli mä oon miettiny näitä mun ajatuksia puolestaan jatkavat festivaalikiertoaan. ”99 ongelmaa” nähtiin viimeksi Nordisk Panoraman kilpasarjassa, josta se jatkoi matkaansa Pietariin. Fasisti on kiertänyt menestyksekkäästi jo yli kymmenellä festivaalilla ympäri maailmaa.
Maria Monosen käsikirjoittama ja ohjaama lyhytelokuva 99 ongelmaa eli mä oon miettiny näitä mun ajatuksia on valittu Nordisk Panoramaan kilpailemaan pohjoismaiden parhaan lyhytelokuvan palkinnosta. Eri kilpailusarjoihin lähetettiin yhteensä 565 elokuvaa. Lyhytelokuvakilpailuun valittiin lopulta 14 elokuvaa.
99 ongelmaa eli mä oon miettiny näitä mun ajatuksia on Helsingin Kallioon sijoittuva puolituntinen rock-komedia, jonka pääosissa näyttelevät Iris Nylund, Lassi Sarlos ja Mikko Neuvonen. Samalle elokuvalle myönnettiin myös Taiteen edistämiskeskuksen laatutuki keväällä 2014. Elokuvan on tuottanut TACK Films Oy.
Maria Mononen on valmistunut ohjaajaksi elokuvataiteen laitokselta vuonna 2012. Parhaillaan hän valmistelee ensimmäistä pitkää fiktiotaan Suomen Elokuvasäätiön kehittelytuella. Kyseessä on Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuva Verta vuotavat silimät-niminen komedia tyttöjen välisestä kateudesta.
Maria Mononen, kuvaaja: Barbara Vecaric
Kuvassa: ohjaaja Maria Katariina Mononen, sekä näyttelijät Iris Nylund ja Lassi Sarlos (kuva: Nicole Azema)
Maria Katariina Monosen elokuva 99 ongelmaa – eli mä oon miettiny näitä mun ajatuksia, tai Ysiysi, sai ensi-iltansa 4.12.2013 – päivälleen viisi kuukautta siitä, kun ohjaaja kesäisenä aamuna ripusti seinälleen tuotantoaikataulupohjan ja alkoi täyttää sitä. Kyseessä on Kallio-elokuvan tai rock-elokuvan genreen lukeutuva puolituntinen komedia.
MKM, miksi päätit tehdä Ysiysin?
Valmistuin vuonna 2012 ohjaajaksi ELO:lta. Kehittelemäni hankkeet olivat kesän tullessa kaatuneet tai jäissä, mutta koska kesä on suomalaiselle elokuvantekijälle se paras ja rakkain sesonki, niin veri veti kameran taakse. Tämän hetken elokuvantekijät ovat siinä mielessä onnekkaita, että toisin kuin filmiajalla, on nykyään mahdollista vain tarttua kameraan ja tehdä. Myös ilman rahaa.
Miksi ROCK?
Elokuvakouluaikana elämäni valtasi elokuvanteon konkretia, ja aiemmin rakkaat harrastukset rokki ja lukeminen jäivät leffanteon varjoon. Valmistumisen jälkeen olen löytänyt itseni jälleen näiden opiskeluvuosien varrella sivuun jääneiden inspiraationlähteideni äärestä. Ysiysin maailma löytyi tätä kautta. Myös henkilöt olivat aivan nenäni alla. Elokuvan pääkaksikko, toheloivia sisaruksia Hettaa ja Aksua esittävät, rokkitähden karismalla varustetut Iris Nylund ja Lassi Sarlos ovat ystäviäni, joiden kanssa vietän reilusti aikaa elokuvayhteyksien ulkopuolella.
Mitä rock-elokuvan genreen kuuluu?
Rokkielokuvan tyylilajiin kuuluu mielestäni se, että henkilöt ammentavat esittäjänsä persoonasta enemmän kuin draamassa yleensä. Iris ja Lassi ymmärsivät pelin hengen intuitiivisesti heti, ja hyppäsivät pää edellä prosessiin mukaan. Elokuvan Hetta ja Aksu eivät ole Iris ja Lassi, mutta kukaan muu kuin nämä kaksi eivät voisi esittää heitä. Osoittaa suurta luottamusta ja huumorintajua antaa käsikirjoittaja-ohjaajan varastaa sanomisia omasta suusta ja antaa ne sitten elokuvan hahmolle kameran edessä aivan eri tilanteessa. Myös Sebua esittävä Mikko Neuvonen toi musiikkinsa lisäksi elokuvaan paljon omaa näkemystään Sebun hahmosta. Mainittakoon vielä, että Hetan ja Aksun hahmojen takana on myös muita, salaisia inspiraation lähteitä. He tunnistanevat sanomisensa valmiista elokuvasta. Kiitos myös heille!
Miten elokuva tehdään ilman rahaa?
Kalusto ja catering saatiin yhteistyökumppaneilta. (P. Mutasen Elokuvakonepaja, Valofirma, SoundeFilm ja Herkkutalo). Taiteellisesti vastaava ryhmä löytyi elokuvakoulukavereista, kuvaustyöryhmä nuorista, elokuvakoulunsa vasta aloittavista tekijöistä. Valofirma järjesti meille työharjoittelijansa valaisijaksi, ja järjestely oli erinomainen.
Tärkeimmät asiat Ysiysin luovassa prosessissa?
Tarina aukesi pikkuhiljaa heinäkuisten näyttelijäharjoitusten myötä. Kuvauspaikat löytyivät sieltä missä ryhmän jäsenet yleensäkin liikkuvat. Elokuvan musiikista vastaava Iso Auto -yhtye pyörii samoissa bändiporukoissa. Mikko Neuvonen, muusikkonimeltään Mikael Kosmos, valmisteli katusoittokohtauksiin kansanlauluja ja freestyle-kurkkulaulantaa. Käytettävissä olevat resurssit määrittelivät siis tuotannon hengen, mikä puolestaan määritteli tekemisen metodit.
Harjoittelimme näyttelijöiden kanssa tärkeimmät kohtaukset melko pitkälle, mutta monet kohtaukset ovat syntyneet kuvaushetkellä. Eräs kohtaus syntyi odottaessamme pommiin nukkunutta näyttelijää paikalle. Päätimme tehdä tälle jekun ja valmistella uutta, potentiaalisesti hämmentävää tekstiä jonka unikeko kuulisi ensimmäisen kerran vasta ensimmäisessä otossa. Temppu toimi ja on yksi suosikkikohdistani valmiissa elokuvassa.
Kuvausaikaa oli kolme päivää, joista kaduilla tapahtuvana kuvauspäivänä oli Kalliossa käynnissä Kallio Block Party. Kaupunginosan muuttuminen festivaaliksi toi kameran eteen herkullisia ja spontaaneja tilanteita, mutta myös mutkisti asioita. Kuvaustahti oli hengästyttävä ja välillä kuvaavan ohjaajan oli pakko vain käydä maahan makaamaan ja miettiä, että mitä ihmettä tänään on jo ehtinyt tapahtua ja mitä me vielä tarvitsemme.
Ryhmän into ja energia ruokkivat tekemistä kaiken aikaa. Olen loputtoman kiitollinen työryhmän huumorin- ja tilannetajusta sekä käyttöön annetusta luovasta panoksesta.
Elina Snickerin voitokkaaseen käsikirjoitukseen perustuvaa Puuttuminen-lyhytelokuvaa kuvataan Helsingissä ja Hämeenlinnassa kesäkuussa 2014.
Elokuvan ohjaa Salla Taskinen, joka on Teatterikorkeakoulusta ja Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta valmistunut teatteri- ja elokuvaohjaaja. Hän on ohjannut näytelmiä mm. KOM-teatteriin ja Kansallisteatteriin sekä tv-elokuvan Saara Pitkänen.
Päärooleihin valittiin koekuvausten kautta seuraavat näyttelijäntyöstään palkitut, loistavat tähdet:
EMMI – Ulla Raitio (kuva: Theofanis Kavvadas)
PEPPI – Joanna Haartti (kuva: Theofanis Kavvadas)
JOOPE – Joonas Saartamo
TACK Filmsin lyhytelokuvalle Naisen nimi, on myönnetty Suomen elokuvasäätiön tuotantotuki. Räväkkä komedia kertoo naimisiin menevästä Annukasta, joka yrittää päättää ottaako avioliiton myötä miehensä nimi vai pitäisikö omansa. Pieneltä tuntuva asia saa yllättäen valtavat mittasuhteet kun paras ystävä näkee asian merkittävänä tasa-arvokysymyksenä. Mutta lopulta kyse on vain nimestä, vai onko?
Naisen nimen ohjaa Tiina Lymi, käsikirjoituksesta vastaa Melli Maikkula ja tuotannosta John Lundsten. Elokuva kuvataan kesällä 2014 ja sen rahoittaa Suomen elokuvasäätiö ja YLE.
Taiteen keskustoimikunta on myöntänyt laatutukea rock-novellielokuvalle 99 Ongelmaa – eli mä oon miettiny näitä mun ajatuksia. Elokuvan on tuottanut TACK Filmsille Maria K. Mononen, joka vastaa myös elokuvan ohjauksesta, kuvauksesta ja käsikirjoituksesta. Elokuvan taiteelliseen työryhmään kuuluu lisäksi leikkaaja Tuuli Alanärä, lavastaja-pukusuunnittelija Venla Korvenmaa, äänisuunnittelija Tuukka Nikkilä ja musiikista vastaava Iso Auto. Elokuvan pääosissa ovat Iris Nylund, Lassi Sarlos ja Mikko Neuvonen. Onnea koko työryhmälle TACK Filmsin puolesta!
99-työryhmä elokuvan ensi-illassa 4.12.2013
TACK Filmsin lyhytelokuva Fasisti kilpailee Tampereen lyhytelokuvajuhlien kotimaisessa kilpailussa. Fasistin on ohjannut Taneli Mustonen, käsikirjoittanut John Lundsten ja tuottanut Melli Maikkula. Elokuva esitetään torsaina 6.3 klo 16 ja perjantaina 7.3 klo 18 elokuvateatteri Plevnassa. Käykää katsomassa, nauttikaa!
Kun harjoittaa jotakin pidemmän ajanjakson verran – kuten esimerkiksi ammattiaan, kehittyy vähitellen oma tapa tehdä. Syntyy ääni, kuten taiteessa tavataan sanoa, tai käsiala, josta tekijä tunnistetaan. Silloin ollaan tienhaarassa, josta voi suunnistaa kohti uudistumista tai itsensä toistamista.
Jälkimmäinen on se surullisempi polku, joka johtaa pystyyn kuolemiseen. Puukin kelottuu, kun kasvu pysähtyy. On ollut kiinnostavaa seurata esim. Lukas Moodyssonin rimpuilua taiteensa lokerointia vastaan. Lilja 4ever ja varsinkin tuskainen Hål i mitt hjärta tuntuivat puhtaalta *ttuilulta tai tekijän rimpuilulta hyväntuulisten elokuvien ohjaajaleimaa vastaan, joita eittämättä Tillsammans ja Fucking Åmål olivat. (Vi är bäst puolestaan tuntui allekirjoittaneesta vesittyneeltä, hieman, noh, keski-ikäiseltä välityöltä, josta puuttui sekä yleisön kosiskelu että vihaisuus. Seuraavaa elokuvaa odotellessa!)
Toisaalta tekijän uudistuminenkin on haaste, suoranainen riski – erityisesti jos vanha tapa tehdä on saanut yleisöltä kiittävää palautetta. Silloin voi nimittäin olla, että uskollinen yleisö kääntääkin selkänsä. Toisaalta voi saada uutta yleisöä, ehkä ei heti, mutta jonkin ajan kuluttua.
Musiikin puolella mielestäni onnistunut uudistuja on ollut vaikkapa Ismo Alanko moninaisine kokoonpanoineen ja tyylinvaihteluineen. Silti hänen tekemisessään on sitä jotakin samaa, tunnistettavaa, sitä hyvää.
Mitä on Ismo tehnyt oikein? Nähdäkseni hän on ns. saattaen vaihtanut, niin kuin junavaunuille tavataan tehdä. Näin ”vanha yleisö” ei saa shokkia, vaan voi sulatella uudistumista ja jatkaa tekijän mukana iloiten tämän tekemisen raikastumisesta. Uusi yleisö taas saa mahdollisuuden löytää tekijän, jonka kädenjälkeen ei vielä ollut tutustunut.
Erinomaista helmikuuta kaikille.
